Suoritus paranee puhumalla (Osa 1)

Yleistä

Tarkennuksena: puhumalla itselleen. Itsepuhelu (engl. Self-talk) on olennainen ominaisuus sekä harjoittelun aikana että kilpailutilanteessa. Käytän tekstissä englannin kielistä termiä, sillä en pidä termistä 'Itsepuhelu', sillä se ei mielestäni ole kuvaava tässä kontekstissa.

Yleisesti, self-talk luetaan selviytymisstrategioihin (eng. Coping strategies), joita käytetään esimerkiksi stressiä aiheuttavissa tilanteissa. Selviytymisstrategian käyttö tulee ajankohtaiseksi tilanteessa, jossa häiriötekijän, ympäristön tai tilanteen asettamat vaatimukset ylittävät käytössä olevat resurssit. Tällöin selviytymisstrategioita käytetään suoritustason ylläpitämiseksi.

Lazarus ja Folkman (1984) kuvaavat selviytymisstrategioita seuraavasti: 

'Alati muuttuvia kognitiivisia ja käytöksellisiä toimintoja, jotta yksilö kykenee hallitsemaan vaativiksi käsitetyt ulkoiset tai sisäiset vaatimukset, jotka ylittävät henkilökohtaiset resurssit.'

Määritelmä

Self-talk, itsessään, on sisäinen dialogi. Dialogissa persoona käsittelee sekä tulkitsee omia tuntemuksia ja näkemyksiä, joiden perusteella muuntautuu tilanteeseen. Lisäksi, tulkintojen perusteella on mahdollista ohjeistaa ja motivoida itseään (Hackfort & Schwenmezger, 1993). Tyypillisesti self-talk kategorisoidaan kolmeen pääryhmään: positiivinen, ohjeistava ja negatiivinen. Näistä suositelluimmat ovat positiivinen ja ohjeistava, jotka tutkitusti ovat hyödyllisimpiä. Negatiivinen, kuten nimikin viittaa, aiheuttaa usein suoritustason laskua. Huomioitava kuitenkin on, että Hamilton et al (2007) todistivat negatiivisellä self-talkilla olevan myös suoritukselle hyödyllinen mekanismi. Mikäli urheilija tulkitsee negatiivisuuden haasteena ja on kykenevä vastaamaan siihen, voi kyseistä tapaa käyttää motivaation lähteenä ja siten hyödyntää suorituksessa. Seuraavassa taulukoituna self-talk kategoriat ja vaikutusmekanismit:

Positiivinen	Ohjeistava	Negatiivinen
Nostaa energiatasoa	Fokus suorituksessa	Itsekriittinen
Lisää yritystä	Fokus tekniikassa	Nostaa stressiä / ahdistusta
Motivoi	Parantaa suoritusta	Kyseenalaistaminen
Positiivisuus	Auttaa keskittymisessä	Vie resursseja

Self-talk pitää sisällään kaksi vaikuttavaa funktiota: kognitiivisen (ts. tiedollisen) ja motivoivan. Kognitiivinen funktio viittaa tekniseen suorittamiseen ja sen parantamiseen. Tällöin voidaan myös todeta, että kognitiivinen funktio ja ohjeistavan mekanismin käyttö kulkevat pitkälti käsi kädessä. Motivoiva funktio taas yhdistää esimerkiksi itseluottamuksen, innon ja psyykkisen valmiustilan suoritukseen ja liikkeen toteuttamiseen. (Weinberg & Gould, 2010)

Millaisia vaikutuksia self-talkilla on? Zourbanos et al (2009) koosti kahdeksan self-talkiin yhdistettävää vaikuttavaa tekijää. Näistä neljä on positiivisia, kolme negatiivisia ja yksi neutraali. Positiivisiin tekijöihin luetaan valmiustilan kohoaminen, itseluottamuksen nousu, selkeä itseohjeistus ja noussut kyky kontrolloida stressiä ja/tai jännitystä. Negatiivisia tekijöitä somaattinen väsymys, huoli/epävarmuus ja halu päästä pois tilanteesta. Neutraaliksi koettiin suorituksen kannalta merkityksettömät ajatukset, joita ilmenee ajoittain.

Osassa kaksi tullaan käsittelemään self-talkin ilmenemismuotoja (ts. Kuinka puhua itselleen), koostamaan teoriat ja periaatteet yhteen sekä tutustutaan tapoihin, joilla self-talkia ja siten itse suoritusta voi parantaa.

Lähteet:

• Hackfort, D., & Schwenkmezger, P. (1993). In RN Singer, M. Murphey, & LK Tennant (Eds.), Handbook of research on sport psychology (pp. 328-364).
• Hamilton, R. A., Scott, D., & MacDougall, M. P. (2007). Assessing the effectiveness of self-talk interventions on endurance performance. Journal of Applied Sport Psychology, 19(2), 226-239.
• Lazarus, R. S. (2006). Stress and emotion: A new synthesis. Springer Publishing Company.
• Zourbanos, N., Hatzigeorgiadis, A., Chroni, S., Theodorakis, Y., & Papaioannou, A. (2009). Automatic Self-Talk Questionnaire for Sports (ASTQS): Development and Preliminary Validation of a Measure Identifying the Structure of Athletes' Self-Talk. Sport Psychologist, 23(2), 233.
• Weinberg, R. S., & Gould, D. (2010). Foundations of sport and exercise psychology. Leeds: Human Kinetics.