Suoritus paranee puhumalla (Osa 2)

Miten golfarin kannattaa puhua greenillä?

Osa 1 käsitteli self-talk-konseptin periaatteita ja vaikutusmekanismeja suoritukseen. Nyt kirjoitan käytännönläheisemmin eri tekniikoista kuinka konseptia voi hyödyntää. Toisin sanoen, miten kannattaa puhua, ja miten ei.

Pääpiirteissään toimivia self-talk tyylejä on viisi: positiivinen vahvistelu, tavoitekeskeisyys, arviointi, perustelu sekä avainsanat. Oikein käytettyinä oikeissa paikoissa kaikki viisi tyyliä toimivat ja kaikilla tyyleillä on oma mekanisminsa taustalla.

• Positiivinen vahvistelu – Painota vahvuuksiasi
  • Sano: 'Reitti on tänään mäkinen, mutta mäet sopivat minule.'
  • Älä sano: 'Vihaan mäkiä, ja tänäänhän niitä riittää.'
• Tavoitekeskeisyys – Keskity itse suoritukseen
  • Sano: 'Osuessani väyliin, tulen saavuttamaan tavoitteeni.'
  • Älä sano: 'Vaikka osuisin väyliin, en ole lainkaan varma saavutanko haluamani tai pärjäänkö.'
• Arviointi – Haasta, älä uhkaa
  • Sano: 'Navakka puuskittainen tuuli, mikä haaste!'
  • Älä sano: 'Kylläpä tuulee, mahtaako tästä tulla mitään tänään?'
• Perustelu – Ole rehellinen ja järkevä kerratessasi suoritustasi
  • Sano: 'Menestyin, sillä noudatin rutiinejani ja uskoin itseeni – tosin lämmittelyssä on vielä parantamisen varaa.'
  • Älä sano: 'Ompa outoa, että tuli takkiin. En voi käsittää enkä ymmärtää.'
• Avainsanat – Lyhyt ja ytimekäs komento, jota todella tarkoitat
  • Sano: ' Rytmi'
  • Älä sano: 'Älä unohda perusvirheitä ja pidä huoli korjauksista.'

Vaikka osa tyyleistä saattaa vaikuttaa triviaaleilta, ei niiden vaikutusta mielialaan ja mielen toimintaan kannata aliarvioida. Yksikin negatiivinen sana, voi tehdä eron onnistumisen ja epäonnistumisen välillä. Myös tyylien käyttö ja soveltaminen on tärkeää, sillä kaikki tyylit eivät sovit kaikille yksilöille tai kaikkiin tilanteisiin. Esimerkiksi arvioiva tyyli ei sovi tilanteeseen, jossa haluat pitää tekniikan kasassa paineen alla, vaan tällöin on usein toimivinta käyttää toimivimmaksi havaittua avainsanaa.

Mitkä tavat ottaa omaan sovellukseen on hyvin henkilökohtaista (Hardy et al, 2001) ja eri tyylejä tulisikin kokeilla ja testata ensin harjoitusolosuhteissa ja vasta sitten viedä kilpailutilanteeseen. Self-talk on laaja käsite ja pelkkä oman tavan löytäminen on usein haasteellista. Tämän vuoksi konseptin ympärille on kehitetty psykometrisiä testejä auttamaan suorittajaa löytämään ominaisimman toimintamallinsa. Esimerkiksi, eräs yleisestikäytetty testi on S-TQ (Zervas et al, 2007), joka mittaa yksilön taipumusta self-talkin funktioiden välillä. Toisin sanoen, onko suorittajalla tapana soveltaa enemmän kognitiviista (tiedollista; ohjeistavaa) vai motivoivaa self-talkia.

Osa 3 tulee keskittymään keskittyy toimintamallien muuttamiseen ja niiden harjoitteluun.

Lähteet:

• Hardy, J., Gammage, K., & Hall, C. (2001). A descriptive study of athlete self-talk. Sport Psychologist, 15(3), 306-318.
• Zervas, Y., Stavrou, N. A., & Psychountaki, M. (2007). Development and validation of the Self-Talk Questionnaire (S-TQ) for sports. Journal of Applied Sport Psychology, 19(2), 142-159.